Keskiyöllä tuli hiidenpeikko pirttiin.
— Ahaa, täällä on vieras, sanoi se.
— On kyllä, sanoi poika reippaasti.
— Kylläpä sinä olet suuriääninen; et näy tietävänkään, kuka minä olen.
— Etkä sinä näy tietävän, kuka minä olen, vastasi poika.
— Tämä on minun pirttini!
— Tämä on minun yösijani!
— Kumpi meistä kontin kantaa?
— Koetetaan!
He rupesivat tappelemaan. Temmelsivät kotvan, ja kas: poikanen rupesi väsymään ja jäämään allekynnen. Silloin muistui hänelle se lahjalaukku ja hän sanoi: