— Jopa nyt tässä, onhan minulla se laukku!
Samassa laukku avautui, laajeni ja kohtapa oli myös hiidenpeikko sen sisässä, laukun suu ummessa. Se oli sellainen laukku. Kaikki puoleensa veti, eikä siitä mikään päässyt pois.
Hiidenpeikko kun näki, ettei hän pääse pois laukusta, muuttui hän nöyräksi ja rupesi pyytämään pojalta armoa.
— Mitäs annat, jos päästän?
— Lähden pois tästä talosta ijäksi.
— En tyydy siihen.
— Annan sinulle sellaisen pyyhkimen, että sillä kun mitä tahansa paikkaa pyyhit, niin se heti tulee terveeksi.
— En tyydy siihen.
— Annan sinulle sellaisen istuimen, että sille kun ken tahansa istuutuu, ei pääse siitä koskaan pois.
— No, kaikki nämä lupaukset kun täytät ja siirryt lopuksi ikääsi pieneen saareen elämään, niin päästän sinut pois laukusta.