— Täytän. Mutta sinun täytyy luvata, ettet koskaan tule tuohon saareen minua häiritsemään, tai jos tulet, niin saan syödä sinut.
— Syö pois!
Niin sovittiin asiat ja poika päästi hiidenpeikon laukustaan.
Lupauksensa mukaan pakeni peikko heti pienelle saarelleen. Poika jäi elelemään muuhun maailmaan. Ihme-esineillään saavutti hän paljon suosiota ja rahaa. Pyyhkimellään paranteli hän tauteja, rahillaan ja laukullaan teki lystikkäitä temppuja.
Kerran sattui hän soutelemaan sillä merellä, jonka saaressa oli hiidenpeikolla pakopaikka. Tuuli ajoi hänet sen saaren rantaan. Hän ei aavistanut sitä ja teki kaikessa rauhassa tulen saaren rannalle ja rupesi siinä lämmittelemään sekä keittämään ruokaa ateriakseen.
Samassa tuli hiidenpeikko siihen.
— Ahaa, etpäs muistanutkaan lupaustasi, tulit saarelleni, sanoi se.
— Niinpähän näyn tehneen.
— Mutta nytpä satuitkin semmoiseen paikkaan, että siitä et lähde elävänä. Syön sinut.
— Elähän vielä syö, anna ensin keitän tämän keiton valmiiksi ja syön sen. Olen silloin parempi pala sinulle. Istu siksi aikaa tuolle rahilleni!