Pahaa aavistamatta istuutui hiidenpeikko sille.
Silloin tarttui hän siihen ijäksi. Se oli sellainen rahi, hänen, peikon itsensä, antama. Siltä ei koskaan päässyt. Omaan loukkuunsa tarttui peikko.
Ja poika souti pois saarelta.
Hiiri morsiamena.
Olipa kerran kuninkaalla kolme poikaa, joista kolmas oli Tuhkimus. Kutsuu isä kerran heidät kaikki eteensä ja sanoo heille:
— Te olette nyt kaikki aikamiehiä ja sentähden pitäisi teidän kaikkien saada itsellenne jo morsiamet. Ajatelkaapas asiaa tämä ilta, ja huomenna kello yhdeksän on teillä kaikilla oltava morsiamet tiedossanne.
Se oli ankara määräys. Veljet kävivät sitä miettimään. No, kahdella heistä oli helppoa saada morsiamet itselleen, he kun olivat komeita ja pitkiä poikia, he saivat ne jo sinä iltana, mutta kolmas kun oli Tuhkimus, niin hänen oli paljoa vaikeampi saada. Hän oli pieni ja ruma. Hän joutuikin sen vuoksi suureen suruun, kun ajatteli tätä morsian-asiaa, ja veljet siitä vielä pilkkasivat häntä.
Suruissaan lähti hän illan suussa astuskelemaan pitkin tietä metsään päin ja arveli, että mitä nyt tehdä.
Tien varrella oli pieni mökki. Ajatuksissaan hän astui siihen.
Mökissä ei ollut ketään kotona, pieni hiiri vain istua nökötti pöydän nenässä, etujalat ristissä, huivi päässä.