— On, kyllä on, ja siksi sinulta kyselenkin tuloasi. Sillä tässä voi sinulle käydä huonosti. Sano siis suoraan, mitä varten tulit tänne?
— No, jos sanon suoraan, niin lähetti minut ilkeä isäntäni.
Mutta sitäpaitsi pitäisi minun saada selkoa kolmeen seikkaan. Ensinnäkin, miten pääsisi työstään vapaaksi se mies tässä matkan varrella, joka ijät päivät ajaa suurta, hurjaa hepoa jyrkälle kalliolle. Toinen taas onkii hirveätä vesipetoa lammista ja kolmas saattaa kulkevaisia joen yli, eivätkä hekään kuulu työstään koskaan pääsevän. Mitenkä he siitä pääsisivät.
— En yhteenkään näistä kysymyksistä osaa vastata etkä niihin saa vastausta Syöjättäreltäkään suoraan, vaan jos teet niinkuin neuvon, niin ehkä saat selityksen jollakin tavoin. Käy tuonne uuninkoloon yön ajaksi ja jos minä yöllä puolestasi saan nuo kysymykset Syöjättärelle tehdyksi ja jos hän niihin minulle vastaa, niin ehkä sinäkin saat siten kuulla ne vastaukset. Mutta olekin hiljaa kolossa ja livistä sitten tiehesi niin pian ja taitavasti kuin voit, sillä Syöjätär on tosiaan armoton!
Nämä neuvot katsoi poika sangen hyviksi ja kiitettyään niistä meni uuninkoloon.
Syöjätär tulikin kohta kotiin ja huomasi heti, että linnassa oli käynyt ihminen.
— Kävi kyllä, mutta meni poiskin, sanoi tyttö.
— No, mitä hän täällä kävi? ärähti Syöjätär.
— Ka, eräisiin kysymyksiin vastausta hakemassa. Mutta kun et ollut kotona, niin lähti edelleen, etsimään muualta vastausta.
— No, mistä hän luulee sellaiset neuvojat löytävänsä! Kuka on minua viisaampi? — Mitä kysymyksiä hänellä oli — tiedustelitko?