— Ka, ka, jopa tulee mies, josta saan sammuketta suureen nälkääni. Tulehan lähemmä!
— Elähän, veikkonen, syö, minä olen menossa semmoiseen paikkaan, että voin tuoda sinulle tiedon, jonka avulla pääset vapaaksi tuosta työstäsi!
— No, jos sen teet, niin en syö, — mene rauhassa!
Kolmen päivän perästä tuli Antti joen rannalle, jossa suuri, ilkeä jättiläinen saattoi ihmisiä joen ylitse. Nähtyään Antin, rähähti se nauramaan ja sanoi:
— Ka, ka, jopa tulee mies, jonka mieluummin syön kuin saatan joen ylitse!
— Elä, veikkonen, syö, olen menossa sellaiseen paikkaan, josta tuon sinulle tiedon, minkä avulla pääset pois tuosta työstäsi!
— Vai niin, no sitten saatan sinut mieluummin ylitse kuin syön.
Antti pääsi viimeisestä pälkähästään.
Tultuaan Syöjättären linnaan, tapasi Antti linnan ensin tyhjänä, mutta sitten tuli siihen nuori kaunis tyttönen. Tämä tyttönen, joka ei ollut Syöjättären sukua eikä siis näyttänyt olevan saapujalle vihamielinen, kysyi häneltä matkan syytä.
Poika vastasi kierrellen, mutta sanoen kuitenkin suoraan, että tämä on Syöjättären linna.