(Tytöt menevät sisälle Ahjolaan. Vasili on sivusta katsellut ja
kuunnellut tyttöjen puhetta hammasta purren, muoto synkeänä.
Nuorta väkeä tulee rannalta palaten Ahjolaan juhlan valmisteluun.)
Iivana (tulee oikealta, laulaa humalaisena jotain venäläistä laulua. Pysähtyy Vasilin eteen, jonka katse hänet ankarana kohtaa): Kah, sinäkö, kyyhkyseni!
Vasili: Minä.
Iivana (juopuneen tavalla elehtien): Mutta mikä mikä sinun on — mikä vaivaa, tarkoitan onko sinulle käynyt pahoin, veliseni?
Vasili (tarttuu häntä kauluksesta ja ravistaa): Koira!
Iivana: Sano kunnon koira, veliseni!
Vasili: Sait määräyksen, mutta kuinka olet sen täyttänyt?
Iivana: Ai, ai, malta, pyhä veli. Kaikki hyvin, ootshen harashoo!
Vasili (lauhtuen): Mitä? Kerro oitis!
Iivana (myhäilee salaperäisenä, kaivaa taskustaan savukelaatikon, aukaisee ja läimäyttää kiinni): Kaikki loppu!