Iivana: Ortelaanko?
Vasili: Nauta, aasi!
Iivana: Minä ymmärrän.
Eemi (itselleen): Niin minäkin. Oikopolkua ehdin minä perille ennen teitä.
Vasili (tutkii pistoliaan, huutaa Iivanan jälkeen): Sano santarmille, että ottaa auton.
Eemi (itsekseen): Ollappa minulla nyt Hanneksen potkurit!
(Painaa hatun syvälle päähänsä ja pyyhältää pitkin harppauksin vasempaan.')
Väliverho.
TOINEN NÄYTÖS.
Ortelan tupa, tilava, tavallista pohjalaista mallia. Taustalla keskellä ovi, sivulla vasemmalla toinen. Oikealla ovipielessä kaksikerroksinen sänky leveäraitaisine esivaatteineen, sivuseinustalla penkki, sen edessä pitkä ristikkojalka pöytä, nurkkauksessa astiakaappi. Vasemmalla takkamuuri, sen takana matalahko uuninpäällys, uuninnurkassa vesikorvo, nurkkauksessa etualalla vanha leikkauksilla koristettu kaappikello. Ikkuna kummallakin sivustalla. Katosta riippuu yksinkertainen öljylamppu. On yö, lampunvalo himmeä. Heikki Ortela, joka jo ollut muutamia kuukausia Saksassa, on lähetetty aselaivan mukana kotimaahan tutkimaan tilannetta ja lähettämään täältä uusia miehiä Saksaan. Hän istuu pöydän päässä tukien väsynyttä päätään käsillään. Kello lyö.