Miina: Njet njet.
Iivana: Ah njet harashoo. (Kulkee ja katselee, kuulee Heikin hengityksen, ilostuu, tekee eleitä, lähenee vuodetta, vetää edusvaatteen syrjään ja kurkistaa sänkyyn, lähenee varpaisillaan Miinaa, kuiskaa): A vot vot vot vot, ootshen harashoo. Vasili minul raha antamas, paljo raha. Tule pois, maamushka, tule tule! (Menee ulos.)
Miina (ällistyy): Mitä, miksi, älä mene, Iivana, älä mene, varro minuakin.
Isoäiti (tulee ja tuo Miinalle voipaketin): Ei siinä paljoa ole, vähäsen niinkuin muruksi vain, eikä siitä tarvitse maksuakaan tuon vertaisesta.
Miina: Kiitosta vaan, olisin minä sen mielelläni maksanut. Niin, pitänee mennä, kun se mestari vartoo kylmässä. Hyvästi vaan ja kiitosta paljo. (Hyvästelee, menee.)
(Isoäiti istuu mietteissään takan ääreen.)
Varma (tulee kamarista, aukaisee ikkunauutimet): Yöllä onkin satanut vahvasti lunta. (Katselee ikkunasta, äänettömyys.) Jokohan pitäisi tuo Heikki herättää? (Menee vuoteen viereen, vetää peitettä syrjään, laskee jälleen alas.) Nukkuu niin sikeästi. En mitenkään hennoisi herättää.
Isoäiti: Maatkoon nyt vielä hetken.
Varma (ottaa lavitsan, istuu takan ääreen): Senkin Tuomaalan Nikolain ovat ryssät vieneet pois lääninvankilasta viime viikolla. Ei kukaan tiedä minne, ja taiteilija Viitasalo, jolta syksyllä löydettiin luvatonta kirjallisuutta, on viety Shpalernajaan.
(Äänettömyys.)