Heikki (yhä läheten): Niin se on, hyvät herrat, että minä en tykkää pitkistä puheista, joko te tahi minä.
(Poliisi ja santarmit ovat ovensuussa, epäröivät,
eivät tiedä mitä tehdä.)
Heikki (osoittaa ovea): Niin, niin tuosta paikasta juuri on viis hirttä poikki, kas siitä vaan kauniisti ulos. (Poliisi ja santarmit lähtevät. Heikki katselee heidän jälkeensä ovesta, käy vielä hakemassa lakkinsa naulasta.) Jos tässä lähtisin minäkin hiukan jaloittelemaan.
(Astuu ovesta ulos. Tuvassa tuntuu vielä pingoitettu jännitys. Emäntä istuu kädet ristissä takkakivellä, Varma katselee ikkunasta ulos.)
Matti Porkka (tulee tupaan): Hyvää huomenta tähän taloon. Aikaisinpa teillä on vieraita käynyt, kun tuolla jo ovat paluutiellä.
Varma: Näittekö Heikkiä, setä?
Porkka: Enkä nähnyt, pääsi tiemmä livistämään.
Isoäiti: Herratpa ne näkyivät edeltä menevän.
Porkka (lämmittelee takkatulen ääressä käsiään, hykertelee mielihyvissään): Jassoo, vai niinpäin, että herrat edeltä — kas sitä poikaa, oli se hieno temppu, olisi sitä kelvannut katsella.
Isoäiti: Kun täällä hetken vartoilet, niin jotakin näet sinäkin, ei se siihen vielä loppunut.