(Samassa Heikki tulee tupaan, heittää lakkinsa
penkille ja käy kättelemään Porkkaa.)
Heikki: Varahinpa on setäkin tänään liikkeellä. Meillä on tänään täällä näytelty pieni yksinäytöksinen pila. (Kääntyy isoäitiin.) No, mitäs sanotte, isoäiti, eikös se sentään käynytkin kätevästi?
Isoäiti: Lopussa se vasta seisoo kiitos, mutta parasta lienee nyt, että alat varustautua sitä toista näytöstä varten.
Heikki (taputtaa isoäitiä harteille): Älkää olko, mummo, milläänkään, ei tässä hätää ole.
Isoäiti (ottaa Heikkiä kädestä): Olkoon onni mukanasi. Kaikkivaltiaan siunausta minä sinulle rukoilen — sen sanon vain hyvästiksi siltä varalta, että jos sattuisi tästä sulle vielä kiireellinen lähtö.
Heikki (lämpimästi): Kunpa vain näkisin teidät terveenä takaisin tullessani. (Luo pitkän silmäyksen isoäitiin, sitten Porkkaan kääntyen tarjoo savukkeen). Mutta ei tässä sentään niin kiirettä liene, ettei savuja ennättäisi vetää.
Porkka (tarjoo omiaan): Pidä ne vain siellä matkan varrelle, otetaan täältä. (Sytyttävät.) Mutta oikein todella, mitäs nyt meinaat? Ethän vain aikone niitä äskeisiä vieraitasi toista kertaa vastaan ottaa?
Heikki: — tiedä, eipä tässä juuri osaa mitään matkasuunnitelmiakaan ruveta laatimaan, tottapa hätä taas keksii keinon. — Mutta ehkäpä setä sitten hiukan taas huolehtii tästä meidän väestä minun mentyäni ja hoitaa sen asejaonkin ja nämä muut paikalliset järjestelyt. (Kääntyy Varmaan.) Mutta katsoppa sinä, sisko, minulle jotakin eineheksi. Olen kovin nälkäinen, jotta pitäisi tässä vielä ehtiä hiukan haukkaamaankin, ennenkuin ne äskeiset herrat toistamiseen tulevat. Toisen kerran nyt niistä suoriusin eikä kahta kolmannelta.
(Varma tuo pöytään leipää, silakoita ja puisen viiliastian.)
Varma: Siinä sitä nyt olis.