Isäntä: Vai sieltä. (Menee kamariin.)
(Heikki Annan ja Eemin kanssa jäätyään heittää vieraat verhot päältään, on omissa vaatteissaan, side otsalla, missä näkyy verta.)
Eemi (Heikille): Voi kun olit kumman näköinen, ei itse Vasilikaan olisi sinua tuossa asussa tuntenut.
Anna: En minäkään heti, vaikka tiesin sinun tulevan.
Heikki (Eemille): Kuinka ovat asiat, oletko valmis?
Eemi: En ole päässyt sen pitemmälle. Äidille ei käy puhuminen siitä asiasta, enkä saattanut sanoa isällekään, hän olisi vielä ilmoittanut äidille, ja äiti kyllä olisi nostanut pystyyn maat ja taivaat estääkseen minun matkani. Katsoin sentähden parhaaksi, että hän saa kuulla asian vasta sitten kun olen jo poissa.
Heikki: Hm — itsehän parhaiten tiedät.
Eemi (menee kamarin oven taakse): Joko nukutte, äiti?
Emännän ääni: Enkä nuku, entäs sitten?
Eemi (hellästi): Ei muuta, hyvää yötä, äiti.