Anna: Minua peloittaa tuo mies, niin kaunis kuin onkin. Mitä hänessä mahtaa ollakaan niin kamalaa — nuo silmät… aivankuin pahassa unessa olisin joskus tuommoisen nähnyt, tahi lapsena ennen, kun pimeässä pelkäsin paholaista ja kaikenmoisia kummituksia tuli silmiin, mustia, kiilusilmäisiä. Mistä lienee tullutkaan tuommoinen, en ole sitä ennen täällä nähnyt.
Eemi (katsoo hymähtäen): Mitähän tuosta, olipa hän nyt mikä hyvänsä. (Menevät sisälle taloon.)
(Pelaajat yhä ryypiskelevät. Iivana vetäytyy muista erilleen,
kellistyy nurmikolle ja nukkuu.)
Poika (tulee vasemmalta juosten): Rannalle täältä joka mies, niin käskettiin sanomaan. Vesi joessa kohoaa silmin nähden, talot rannalla ovat jo tulvan alla, ja vesi tunkeutuu tupiin. Heti on nyt tultava, niin käskettiin sanomaan. (Aukaisee oven ja huutaa sisälle:) Rannalle täältä joka mies!
Iivana (unisena pöristen): Me tulemas kohta, tulemas…
Vasili (korjaa taskuunsa pullon): No miehet, mennäänkös mekin?
Jussi (humaltuneena nouseskelee): Mutta minnekäs se pullo, aha, tavarits pani votkapullon plakkariinsa. Äläs rupea poika kenkkuilemaan, sillä lupasithan sen meille, kun kerromme… Tänne se pullo, taikka sun perii…
Matti (Jussille humaltuneen naurua nauraen): Tarkoitat tiedämmä sikaa päähän.
Jussi: Juuri niin! (Menee Vasilin eteen.) No tavai tavarits, kauppa kun kauppa, ryssä sanansa syö.
Vasili (työntää Jussille pullon): Siin'on, tsuhna.