Lempi (nauraa): Voi sinua, Vasili.
(Samassa pamahtaa laukaus. Vasili pitää rintaansa ja vaipuu kivelle.)
Lempi (kiiruhtaa luokse, polvistuu viereen): Rakas, kuinka nyt kävi? Sanoinhan, — Herra Jumala, kun sinä et totellut, vaikka kielsin tänne tulemasta. (Itkee, kätkien kasvonsa Vasilin vaatteisiin.)
Vasili (heikommin): Antaisit minun olla.
Heikki Ortela (astuu esiin): Mitä väkeä täällä liikuskelee.
Lempi: Murhaaja! Katso mitä teit! (Tukee Vasilia, joka yhä heikkonee.)
(Vaitiolo, miehet silmäilevät pitkään toisiaan.)
Heikki Ortela: Vasili.
Vasili: Niin, Vasili, paikalleen sattui.
Heikki (hitaasti): En tuntenut pimeässä, en sinua olisi takaapäin ampunut — vihamiestä, mutta kun naistasi löit.