Vasili (tehden väsyneen liikkeen): Nitshevoo, tehty se on, ja ellei sinua, Ortela, onni olisi suojellut, olisin minä saman jo aikaa sinulle tehnyt. Toisen meistä täytyi —, näin kävi. (Ottaa rintaansa tuskissaan.) Pyhä Neitsyt, Jumalan äiti!
(Lempi itkee.)
Heikki: Näin kävi. Minä vein sinulta hengen, mutta sinä minulta paljon enemmän.
Vasili: Vähänpä minä, — huono onni. (Pää kallistuu Lempin olkapäätä vasten.)
Heikki (taistelee itsensä kanssa, mutta kun Vasili näyttää tekevän loppuaan, ottaa häntä kiihkeästi olkapäästä): Vasili, missä on isäni? Sinä tiedät sen.
Vasili: Krestyyn kuoli — hirttäytyi.
(Heikki vetäytyy pois yhteenpuristetuin huulin, Eemi on sillävälin toimittanut kantopaarit ja miehet, jotka alkavat nostaa Vasilia.)
Vasili (valittaa koskettaissa): Antakaa olla, kohta loppu on käsissä.
Lempi (ottaa Vasilin syliinsä kuin suojellakseen): Mihinkä hänet aiotaan viedä?
Miehet: Sairaalaan.