Miina: Vieläkö Iivana elää?
Porkka: Tuolla on pidätettynä.
Miina: Kaupitteliko se minun kenkiäni ja kahvipannuani?
Porkka: Niin teki.
Miina: Saatanan perkele! Missä se on? Minä väännän niskat siltä nurin.
Porkka: Pidetään siitä Iivanasta huolta, mutta et sinä sitä enää näe. Taltuta vaan mielesi ja kiitä, että pääset vielä takaisin omaan mörskääsi Pakinkankaalle.
Miina: Mitä siellä enää. Tavarat on hävitetty ja seinätkin myyty, rahat syöty ja jääneet kyydeistä pitkin tien vierustoita. Ei ole minulla enää muuta kuin neljä ryysyistä tenavaa. (Itkee.) Ei kukaan anna työtäkään. Nälkäkuolema on edessä siellä niinkuin täälläkin. Sama se, missä se tapahtuu.
Porkka: Sinun elämäsi vielä korjautuu.
Miina: Ei se tästä enää.
Porkka: Jos minä sanon, että sinä elät, niin sinun on eläminen. Ja huolen myös pidän, että alkuun pääset. Jollei työtä tule muualta, niin ainakin minulta, ja koppas saat mukaas ja kahvipannus ja muut. Saat huomenna passituksen kotiisi. Hae meiltä leipää, että pääset alkuun. En anna viljaa, muuten tulisit kiusaukseen keittää sen viinaksi. No niin, aletaas nyt mennä. Ja kun tulet nyt tenavalaumas kanssa Pakinkankaalle, niin opeta niille kaksi kallista asiaa. Ensimmäinen on, että köyhälläkin on isänmaa, ja toinen että ryssä on aina ryssä, vaikka sen voissa paistais.