Miina (hämmästyy): Porkkako, meidän pitäjän miehiä! Niin oli, oma mulla oli, yhtä hyvä kuin oma mies. Jos te, isäntä, olette hänet ampunut, niin jumalauta minä sen kostan teille, vaikka vainajana minä sen kostan.
Porkka: Miina parka.
Miina (itkee ja raivoaa): Sanokaa joutuin, sanokaa heti paikalla, onko hän tapettu. Jos vielä on elävänä, niin päästäkää hänet. Pois me mennään täältä Venäjälle, pois teidän tieltänne, ja tenavani minä vien mennessäni. Mitä minusta, vaikka tappaisit, mutta kun tuolla mökissä on ne mukulat. Iivana lähti edeltä ja käski meidän odottaa. Sanoi hevosen saavansa Suomenkylästä ja lähti edeltä tuomaan tavarakoria. Lupasi meidät hakea sitten sieltä mökistä. Vartoilin aikani, ja kun ei ruvennut kuulumaan, jätin tenavat sinne ja lähdin etsimään. Me on matkustettu monta vuorokautta, mutta kuorma oli painava ja raskas keli. Antakaa meidän mennä eteenpäin Venäjälle. Sinne nyt menee koko köyhälistö, niin meistä pääsette. Missä on Iivana, sanokaa!
Porkka: Se oli varmaan se sinun Iivanasi, Miina parka, joka tässä oli äsken suurine kerineen, kaupitteli sinun kenkiäsi ja kahvipannuasi muutamalle miehelle, joka metsästä tuli ja metsään meni.
Miina: Valehtelet! Valehtelet!
Porkka: Sinä olet tuntenut minut tenavasta saakka. Oletko koskaan kuullut minun valehtelevan? (Äänettömyys.) Et ole, se sinun täytyy myöntää, enkä nyt vanhana ole sitä konstia opetellut. (Miina vaipuu kivelle, vaikertaa huojuttaen ruumistaan.) Niin se nyt on, että se ryssä on sinut pettänyt.
Miina (kavahtaa pystyyn): Ei ikinä, ei ikinä!
Porkka: On kuin onkin, eikä se ollut ensimmäinen ryssä, joka sen teki tässä maassa, mutta taivas suokoon, että olisi viimeinen. — Sinä Miina olit antautunut pahaan peliin. Kyllä olen sinun vehkeesi tietänyt. Minun pitäisi oikeutta myöten panna sinut vastaamaan vakoilutoimesta maan vihollisen kanssa. Pitihän sinun ymmärtää, mitä se oli.
Miina (raivostuu): Vai maan vihollisen! Onko köyhällä mitään maata? Älkää puhuko minulle isänmaasta, se on lörpötystä, pettämistä. Ei köyhällä ole isänmaata muuta kuin pieksun pohjan alla, ja sen alan hän valloittaa mistä hyvänsä. Ei minulle tarvitse puhua joutavia. Sanokaa vain, kuinka asiat ovat, tappakaa tahi jättäkää, mutta pian.
Porkka: En rupea tässä nyt kanssasi kiistelemään, mutta en tiedä kuinka sinun kävisi jos olisit toinen ihminen kuin olet. Mutta sinä olit lapsena meillä paimenena, — niin, ja sinulla on monta lasta. Siksi lähetän sinut niiden kanssa sinne kotipuoleen ja varoitan, että eläisit ihmisiksi tästedes.