Ja ympärilläni vinkuvat kuulat, tehden lähistössäni tuhoaan — en ajattele mitään, laukasen ja odotan osaani.
Silloin se tuli, joka oli minua varten, puhkasi saappaan ja lävisti jalkaterän, mutta sen synnyttämä kipu ei suurikaan ollut.
Tuli heikkeni hiukan, käytin hyväkseni väliaikaa ja aloin laahustella pois taistelupaikalta, vetäen perässäni puutunutta koipeani. — En ehtinyt montaakaan metriä edetä, ennenkuin toinenkin kuula sattui, lävistäen saman jalan reiden. Ryömien aloin nyt edetä tehden veristä jälkeä vetiselle suomaalle. Kohta sentään keskeytyi sekin kulku, koska valkoisten puolelta heitettiin nyt niskaamme sellainen kuularyöppy, joka muistutti ankaraa raekuuroa.
Vieritin itseni kuoppaan, jonka pohjalle raskaasti putosin Ja ylt'ympärilläni roiskui lumensekainen vesi. Tämä viheliäinen suokuoppa, jossa vilusta jähmettyneenä, vertavuotavana makasin, pelasti kumminkin hengen hieveroisen siltä armottomalta ammunnalta. Täältä näin minä miten suomaalta nouseva nuori metsikkö tuhoutui, miten pienet puut kuulatuiskussa katkesivat, kaatuen, kuten nurmenheinä niittomiehen viikatteen tieltä.
Punaisena oli jo verestäni lammikon vesi ja ruumiini alkoi jo kylmästä kangistua. Kuulien rätinä ja katkeavien puiden räiske loittoni korvissani, silmäni painuivat raskaasti umpeen ja minun edessäni kulkee eletyn elämäni kirjavia kuvia.
Tiedän, että jos annan unen tulla, on se viimeiseni, — mutta minä en jaksa sen suloa vastustella, vaan vaivun kevyeen horteeseen.
Taas tempaudun minä unestani irti. Jos siihen sotkeudun, en koskaan saa omiani nähdä. Minun täytyy jaksaa huutaa, kenties kuulee joku ja tulee apuun.
Aukasen silmäni ja katson ympärilleni. Hämärä on tullut ja ampuminen hiljennyt. Ei ole ajattelemistakaan täältä ylös, tuskin saatan sormeani liikuttaa. Koetan huutaa, mutta se käy kuten pahassa unessa, kurkusta kuuluu vaan ilkeä kahina.
Mutta useamman kerran ponnisteltuani selkenee senverran ääni, että lähellä oleva sen saattaisi kuulla. Uudistan usean kerran sen huuhkaimen huudon, jonka outoa onttoutta itsekkin kammoan.
Vihdoin kuulenkin askeleita. Minut on kuultu. Senverran vielä jaksan havaita, että omat miehet ovat ympärilläni, sitten sumenee silmissäni kaikki, minä menen tainnoksiin.