Vähän myöhemmin astui opettaja Ropposen selliin.
— Kah, opettaja, — olipa oikein hyvä kun tulitte, olen niin odottanut!
— Alkaako aika tuntua pitkälle?
— Pitkä on, ei tahdo päivästä loppua tulla.
— Sanovat ne muut, että tähänkin sentään tottuu, — lohdutteli toinen.
— Kun vaan saisi jotakin tekemistä millä aikaa tappaa. — Sitä minä ajattelin, että jos opettaja olisi toimittanut minulle maalausvehkeet, koska minusta nyt tuli talon vakinainen asukas.
— Joko olette saanut tuomionne?
— Johan sitä tuli minun osakseni, kun kuoleman tuomioita kaksittain antoivat.
— Voitte olla huoletta, ei niistä panna täytäntöön jos korkeintaan yksi, — naurahti opettaja.
— Tuskinpa sitäkään — onhan se armahdus..