— Ka, näkeehän sen.
— Onkos sillä asetta, taikka onko se tehnyt mitään, mistä voidaan syyttää?
— Eikä ole, mutta me vaan tuotiin kun se on lahtari, — intti punakaartilainen.
— Tietäkääs nyt pojat, — sanoin minä, ja muistakaa kun sanon, että minulle ei ole annettu minkäänlaista määräystä vangituttaa ketään, olkoon hän lahtari tai mikä hyvänsä, ell'ei häntä julkisesti rauhanhäiritsijänä tavata. Meidän asiamme ei ole ketään pidättää, sitävarten ovat miliisi- ja tiedustelutoimisto — katsokaas pojat, kun jokainen hoitaa vaan omat asiansa, silloin kaikki käy hyvin.
— Päällikkö taitaa itse olla lahtari kun se pitää lahtarien puolta.
— Kuuloahan sen, lahtari se on ja kun se vielä, on entinen poliisi… katsos vaan, ettemme toimita sinua itseäsi tiedusteluosastoon, — uhkailivat minua miehet.
— Viekää pois, jos on mielestänne syytä, — sanoin minä, — mutta laskekaa ensin se »lahtarinne» vapauteen ja saattakaa se koriasti kotiinsa, koska nyt on myöhä ja matkalla voisi uusia ikävyyksiä sattua. Tällä hetkellä olen vielä teidän päällikkönne, — sanoin, ja totella niiden täytyi, vaikka pahaa murinaa ne pitivät mennessään.
* * * * *
Kerran taas aamulla aikaseen, tulivat miehet uudella tiedolla. —
Lahtarien asepaja löydetty keskeltä kaupunkia, missä asetta lyödään yön
päivän kanssa, lakkaamatta. — Näetteköhän taas näkyjä — epäilin minä.
Samassa soi puhelin.
— Se asepaja, — no niin, mennään katsomaan sitä vapriikkia, — sanoin minä rykmentin päällikölle, joka oli puhelimessa.