Puhuteltu nousee istualleen ja kynsii kohmeloista päätään.
— Jaa, — mitäs olis asiaa?
— Kunhan ensin saan kuulla, ketä minun on kunnia puhutella.
— Olen esikunnan varapuheenjohtaja.
— Minä olen N:n pataljoonan päällikkö. Tietääkös täällä esikunta, tai huvittaako teitä kuulla, miten Vilppulassa on käynyt.
— Oo ja, kyllä tiedetään.
— Minä tahtoisin tietää, mihin toimenpiteisiin on esikunta ryhtynyt.
Varapuheenjohtaja laskee kirousta, kuin ulkolukua, sitte hän röyhistää rintaansa, katsoo tuikeasti verestävillä silmillään ja sanoo: Sellaiset päälliköt ja sotamiehet, jotka peräytyvät rintamalta ilman esikunnan määräystä, eivät tarvitse muuta, kun antaa maistaa omia pistimiä.
— Omia pistimiä, oikein, olen kanssanne samaa mieltä, mutta se toimenpide olisi alotettava täältä esikunnasta.
— Vai täältä! Me olemme tehneet työtä yöt päivät, ihan tässä tulee hulluksi ihminen!