— Totta, totta, ellette usko, tulkaa katsomaan — lausuu pojista toinen.
— Ovat eksyneet omistaan — kuiskaa hän toverilleen.
Miehet lähenevät, kunnes kuuluu: — Seis, heittäkää aseenne, muuten ammutaan!
Ne pirut ovat sittenkin lahtareja — pääsee ällistyneiltä miehiltä, mutta aseensa he pudottavat vastusta tekemättä, luullen kohtaavansa lukuisamman vastustajan. Mutta poikaset ovat ylpeitä voitostaan ja annettuaan ensin kauempana oleville vahdeille merkin, lähtevät kuljettamaan vankejaan päällikön luo taloon.
Avarassa tuvassa istuskelevat sotilaat iltastansa odotellen. Kuka pää käden varassa torkkuu, mikä kivääriään puhdistaa. Joku koettaa saada haltuunsa pienen alan pöydän kulmaa, kirjoittaakseen kirjelipun kotona odottaville omaisilleen.
Kautta koko talon, jonka joka soppi on miehiä täyteen ahdettu, käy valtainen puheensorina, kukin kertoo päivän tapahtumien yksityiskohtia toisille, tai ehkä pikemminkin itselleen muistojaan kertailee, sillä kaikki puhuvat yhtähaavaa, eikä kukaan kerkiä toista kuuntelemaan.
Luutnantti Toivonen istuu tuvan pitkän pöydän päässä, käsi otsalla, kasvoilla syvien mietteitten ilme eikä hän näytä toisten tarinoita kuuntelevan. Mutta äkkiä havahtuu hän aatoksistaan, kun lattiasta, juuri siltä kohdalta, johon hänen katseensa kiinteästi tähyilee, avautuu luukku ja pyöreä, harmaa olento selvitteleikse ylös. Ihmetellen katselevat tuvassa olijat ensin tätä uutta tulokasta arvellen eksyneen punikin sieltä esiin pyöritteleivän. Mutta hämmästys päättyy pian valtaiseen nauruun.
Sehän on herra Heinonen, valtionvirkamies, kukas muu! Hän, joka äsken jätettiin puuropadan vartiaksi muiden kiiruhtaessa tappelua jatkamaan. Palattaessa oli löydetty padan pohjalta kitkerä keitos, joka maistui sekä raa'alle että pohjaan palaneelle. Kokkia ei löytynyt mistään.
— Persana, kun särkee tuo reumatismi ja issiasta vetää kuin pahemman pyryilman tullessa — voi, voi, kun vetää aivan isoon varpaaseen saakka.
Hän hieroi ja läiskytteli lihavia kinttujaan, sen, minkä palleroisen vatsan yli lyhyet käsivartensa ulottuivat ja vilkuili syrjäkariin illastaviin poikiin.
Komppanian päällikkö pöydän päästä virkkoi: