Pitkä alaston pojanhuiskale istui uimahuoneen aidakkeella ja sylkäisi komeassa kaaressa virtaan uima-altaan ulkopuolelle.
— Niin justiinsa, Pummi, säesti seinän vieressä auringossa laiskana lekotteleva lihava poika. — Yhteiskoulu vie viimeisetkin miehen meiningit. Kyllä se tässä sodassakin taannoin nähtiin — kansliassa, sanansaattajina, tyttöjen hommissa oli joka manne.
— Missä on niiltä sisu, uskallus ja toverikunto? Missä ovat niiden joukossa karhunlihansyöjät, kuten Jack London sanoo, jatkoi Pummi tömäytellen kantapäillään lauta-aitaan joka sanalta. — Siinä, että kaikki määkivät yhteen ääneen niinkuin lampaanläävässä äm-mää!
— So, soh, älkääs nyt sentään, puolusteli alimmalla portaalla jalkojaan virutteleva isoruhoinen Matilainen suu naurun virneessä. — Katsokaapas tuota Hokeriakin, joka tuolla puomilla alastomana temppuilee! Ei ole sekään mammanpoika. Viisi vuotta on jo yhteiskoulua puskenut, eikä kolmannen alkupäästä taida vielä ensi syksynä olla selvillä. Partiolainen se on ja mikä lieneekään, ja suuta on sillä, vaikka sammakon söisi.
— Hai jee, Hokeri, huusi kimeä-ääninen vikkeläkinttuinen laiha poika, joka keikkui kaidepuulla. — Siitähän viime kesänä uimakilpailussa meni sisu kaulaan ja alkoi vetää suonta, kun se huomasi, että Yrkkä antaisi sitä päihin. Se huusi ja parkui kuin possu, vaikkei sillä mitään hätää ollut. Eikä se ole partiolainenkaan!
— Kiru hiljempää, Mossa Malakias, puuttui taas Pummi aidalta puheeseen. — Mutta tosiaankin! — ne tämän kaupungin partiolaiset sitten! Ne ne vasta on koko joukkoa. Yhteiskoululaisten kanssa — joita muuten useimmat lienevätkin — valmiit samaan soppakouluun. Osaako kukaan sanoa, mitä partiolaiset ovat täällä tehneet sellaista, että maksaisi niitä sillä nimellä haukkua?
— Toki aina valmiina pokkuroimaan ja solmimaan kaularusettejaan ja harjaamaan kukkopöksyjään, heitti lihava poika makuuksiltaan.
— Ja kerran ovat vieneet Kissa-Kallen lantakapsäkin, sanonko mihin, hutisi joku pukuhuoneitten puolelta avoimesta ovesta, ja sieltäkin kuului naurunkikatusta.
— No pojat, sanoi samassa lujalla äänellä ponnahduslaudan päässä hiljaa kiikkunut ja äänettömänä kuunnellut vanttera nuorukainen, — kun teissä on niin hyvä sisu haukkua ja kehua, niin tulkaapas pienelle uimareisullekin. Kuka lähtee viruttamaan itseään Isossa koskessa?
Ei sanottu mitään. Pojat katselivat toisiinsa.