Pummi vilkaisi aitaukselta koskelle päin.
— Ei sitä uiden ole laskettu, virkahti Matilainen roiskutellen varpailleen vettä.
— Siksipä olisi mukava kerran laskea, sanoi vanttera poika. — Kai nyt joku joutaa noin suuresta sakista? Saa hyvää seuraa.
— Pummi, sinä olet hyvä uimaan, huusi Mosse Malakias.
— Miksikä ei… mutta ei olisi nyt oikein aikaa, täytyy mennä soittamaankin kohta…
— Minä lähden, sanoi samassa hiljaa pukuhuoneesta uimahousut jalassa tullut hoikka poika ja solahti veteen. Vanttera ehdotuksen tehnyt nuorukainen nousi heti ponnahduslaudalle ja hypähti komeassa kaaressa jäljestä. Molemmat suuntautuivat levollisin rintauintivedoin koskea kohden.
— Keitäs siinä lähti? kyselivät pukuhuoneista uteliaina katsomaan kertyneet pojat.
— Korpelan Tassu se haastoi Isosta laskemaan. Se on tuo, joka ui vasemmalla, polyteekkari se on, juuri tänne tullut, ja kova mies, selitti lihava poika.
— Ja toinen on Manninen, Manski, huusi joku pikkupojista, — Hannes
Manninen.
— Mutta eikös se ole yhteiskoulun poikia, se Manninen? sanoi
Matilainen, kivuten hänkin aidakkeelle ja vilkaisten syrjäsilmällä
Pummiin.