— On se yhteiskoululainen, vakuutti terhakka pikku mies suihkuparvekkeelta, — kahdeksannelle luokalle pääsi.
— Ja partiolainen se on myös, vahvisti toinen yhtä varma ääni.
— Hei, katsokaas pojat! käänsi Pummi puheen muualle, — nyt tuo Manski, vai mikä lienee, painaa yhä enemmän oikealle. Ei taida uskaltaakaan Isolle. Rantaa kohden se yrittää. Sinne onkin täältä jo yli kolmesataa metriä, ennen koskea.
— Taitaisi olla parasta, että otettaisiin vene ja mentäisiin perässä, ettei vielä tapahdu onnettomuutta, tuumi Matilainen.
— Ei, mutta hulluko se Manski on, yhä painaa oikealle, nythän se on ihan jo suunnasta poissa, — lihava poika tähysteli suihkuparvekkeelta jännittyneenä.
— Mitäs se nyt viittaa Korpelalle?
— Se käskee sitä sinne päin rantaan, huusi Mosse Malakias.
— Veto on lopussa!
— No nyt Korpelakin kääntyy äkkiä suunnastaan; Varissaaren rantaan ne yrittävätkin, selitteli Matilainen.
— Ei, pojat, nyt minä ymmärrän, Manski tahtoo laskea Vähästä.