— Hullu se on, olisi sille Isokin riittänyt.
Vähästä ne eivät hengissä pääse.
— Housut ylle ja pari miestä Matsonskan veneeseen, ja vähän äkkiä, komensi Pummi loikaten alas aidalta. — Souda tänne se, Mosse. Ja tuossa on Korpelan vaatekasa — kuka tietää Manskin hynttyyt? Pannaan ne kokkaan mukaan, tule sinä veneeseen Sakeri, ja Limppu myös, sinä olet hyvä soutamaan. Vähä on perin paha veneelläkin laskea, ja punainen vilkkuu kosken alla, tukit tulevat.
— Voi niitä hulluja, kun lähtivät itseään tappamaan, päivitteli
Matilainen, — tukkien sekaan ja hurjaan koskeen.
Uimahuoneella oli syntynyt vilkas meno, ja pian vene kiiti kahden pojan soutamana nopeasti Vähää koskea kohti. —
— Tuumin — että lasketaan tässä Vähä — kun nyt kerran lähdettiin, sanoi Hannes Manninen, kun Taavi Korpela oli ennättänyt hänen rinnalleen, ja molemmat jatkoivat tyynesti uintiaan.
— Taitaa se olla koko joukon ryöppyisempi — kuin Iso — mutta oli menneeksi, vastasi Taavi hiukan hengästyneenä.
— Tukkeja tulee — täytyy varoa niitä, sanoi Hannes.
— Ni-in. — On tämä kirkasta ja viileää vettä uida, ihan se on tumman viheriää tässä Varissaaren koivujen suojassa, tuumi Taavi taas vähän ajan kuluttua. — Kovin alkaa virta jo painaa; täytyy yrittää pikkuista ylemmäs, muuten ei päästä puominaukolle.
— Vähän aikaa vetää vielä Iso, sitten alkaa Vähä imeä, eikä muuta kuin antaa mennä, selitti Hannes suunnaten kuitenkin uintinsa entistä enemmän oikealle.