Samassa tömähti ylhäältä vuorelta kerran, kaksi, ja sitten uudelleen samalla tavoin.
— Mitäs se oli? Akin pää ilmestyi Silmälän teltan aukosta, ja päämajasta ryömivät molemmat johtajat kuuntelemaan tarkemmin.
— Taitaa olla se Pylkkäsen kummituspukki, joka siellä mellastaa, huusi
Akki.
— Ehkä hirvi, tuumi Manski, — niitä kuuluu joskus vielä olevan näillä seuduin. Jotakin sellaista raskasta se oli.
Mutta kun ei enää mitään kuulunut, palasivat pojat telttoihinsa, ja kaikki oli taas hiljaista.
VI
KIPINÖITÄ JA VAKOILUA
Pääkokki Piksa hämmensi Leukalassa suurta puuropataa ja pudisteli huolestuneesti päätään.
— Jauhot ovat ihan lopussa, ja ellei tänään saada Koivulasta pussintäytettä, päättyy tuo lysti lyhyeen, — ja hän keikautti päätään järvelle päin, mistä kuului aika meno ja meteli.
Pojat leikkivät siellä parhaillaan "torpeedoleikkiä". Iso vene oli ahdettu väkeä täyteen, ja kun oli soudettu kappaleen matkaa rannasta, avattiin tappi, — "torpeedo osui", ja sitten sai veneen täyttyessä jokainen pelastua, miten parhaiten taisi. Aamos Kaino Kasperin ääni kaikui ylinnä. Hän se oli myynyt matkaliput Atlantin ylitystä varten — Pääniemestä Leirisaareen — ja hänellä oli paitakin yllä arvonsa merkiksi.