— Vielä hyvin heikosti. Lähetä hitaammin. Eläköön!
— Eläköön, huikkasivat pojat, ja Piksa, pääkokki, heitti riemuissaan virkalakkinsa ilmaan. Mutta Tassu otti edelleen vastaan:
— Lähden kello 2 tänään kaupungista sinne. Sitten jatkamme Koivulaan heti. Leirijoukko valmiina lähtöön, muut paitsi vartijat.
Manski kirjoitti sanoman paperille, juoksi alas Kalliokentälle, vihelsi pojat kokoon ja julisti juhlallisesti:
— Pojat, tänään on tapahtunut suuri asia. Halkiovuori on päässyt langattomaan sähkölennätinyhteyteen kaupungin kanssa. Ensimmäinen juuri saapunut sähkösanoma kuuluu: Lähden kello 2 tänään kaupungista sinne. Sitten jatkamme Koivulaan heti. Leirijoukko valmiina lähtöön, muut paitsi vartijat. Partiojohtaja.
Riemu oli yleinen. — Eläköön Halkiovuoren lennätin, eläköön johtaja, eläköön Tassu, eläköön Marconi! kuului huutoja ja Akki ehdotti:
— Sähkötetään nyt sinne: Aina valmiina, partiojohtaja, ja huikea hurraa soi!
Manski antoi hajaantumisluvan, ja kaikki hyökkäsivät vuorelle näkemään lennätintä toiminnassa. Monesti oli sitä kylläkin käyty katsomassa, mutta tällä kertaa tarkkasi sitä jokainen aivan toisin mielenkiinnoin.
— Ensi viikolla on morsea harjoitettava, niin että joka mies osaa sähköttää, virkkoi Piksa.
— Ai, pyydetään johtajalta minun sandaalini ja sakseni ja herneitä lisää, keksi Aamos Kaino Kasperi.