— Me emme voi mitään selittää, virkkoi
Piksa vakavasti ja tyynemmin. — Me pyydämme hartaasti, että kaikki lähtisivät täältä. Se tuntuu järjettömältä, mutta se on ankara totuus.
— Tuo on perin kieroa puhetta, ihmetteli Manski. — Onko jotakin tapahtunut, onko jokin vaara väijymässä? — Miksette saa suutanne auki?
— Vala, partiovala sitoo meidän suumme, sanoi Piksa. — Me emme voi ilmoittaa sanaakaan enempää kuin olemme jo sanoneet.
VIII
SAARAN HUIVI JA SALAPERÄINEN MIES
— Katsos koreata ahvenaa! — Mutta mitä sinä, Ressu, oikein ajattelet Piksasta ja Pususta? puheli Aamos Kaino Kasperi soutaen venettä Reinon nostaessa verkkoja.
— En minä oikein tiedä, Akki nauraa ja sanoo, että ne ovat saaneet pukkitaudin. Ovat ne vähän pelkoja miehiä. Älä sinne huopaa, katso vähän, minne verkko menee!
— Eivät ne pelkoja ole. Ei Piksa ainakaan. Pusu voi vähän olla. Ei sekään sentään pukkia pelkää. Mutta minä luulen, että ne ovat nähneet jotakin kamalaa, kuolleen ruumiin, ja sitten vannoneet, etteivät puhu siitä kellekään, ja sitten tahtovat meitä pois täältä.
— Hyh, mitä ne siitä olis vannoneet. Oli se hyvä, että oli se kansalaiskokous, jossa niille annettiin nuuskaa ja sanottiin, ettei tässä tämmöiseltä hyvältä leiripaikalta, missä on sähkölennättimet ja uunit ja kaikki ja näin paljon poikia, lähdetä tyhjää pakoon. Stop, sotkuinen paikka, pidätä vähän.