* * * * *
Kirkas koi ruskotti koillisessa, kun hän vielä kerran katsahti akkunasta.
Vähäistä myöhemmin kuului hiljaisia askeleita ja varjo vilahti jouhikangasakkunan ohi.
Pusu pisti päänsä aukkokankaan lomasta.
— Me tahtoisimme tulla sisään vähän puhumaan sanoi Pusu, — emme saa unta ennen.
Piksa ja Pusu puikahtivat telttaan. Molempien kasvot olivat kalpeat, mieli kiihdyksissä.
Manskikin heräsi.
— No, sanoi johtaja, — mikä teitä vaivaa?
— Me, me, sammalsi Pusu, — me pyytäisimme, että tämä leiri muutettaisiin… jonnekin… muualle… pitkän matkan päähän.
— Mitä hulluja! Hourailetteko? Selittäkää tarkemmin.