— Toisella on lihava rahapussi, toisella laiha jauhopussi niinkuin meidän Laksi-sankarillamme.
— Minun vastaukseni oli yhtä hyvä, sanoi Manski. — Minä tarkoitin, että sanojen erotuksena on n.
Tyytyväisin mielin, mutta väsyneinä laskettiin vaalenevana suvisena yönä Halkiovuoren poukamaan.
Vartijat tulivat rantaan vastaan.
— Mitä kuuluu? kysyi johtaja. — Kaikki hyvin, vai mitä?
— Eipä ilmankaan, vastasi Piksa soinnuttomasti ja kartellen, ja pojat alkoivat kantaa tavaroita varastoaittaan.
Mikon mieltä lämmitti ja hehkutti ikäänkuin hän olisi ollut Kultaista taljaa etsimässä käynyt Argonauta. Pieni vaaleasininen kirje se povella tuntui niin sanomattoman suloiselta.
Manskin jo kuorsatessa hän teltanakkunan hämärässä valossa avasi kuoren. Siinä oli vain rivit:
Ihaninta jos untasi uskoa voit, ivat kestää niinkuin mies, syvän syöverin vetten lailla jos koit läpi kallion murtaa ties —
Mikko tunsi runon. Se oli Wecksellin "Har du mod?" Sanoin selittämätön onnen väristys kävi läpi hänen koko ruumiinsa. Irja, Irja — sinä kesäyön tyttö, sinä humisevien koivujen tyttö. Miten syvä on sinun sielusi. Kuin entisaikojen linnanneito sinä tahdot toisen osoittamaan tunteensa arvon.