— Se on hauskaa! Siinä tapauksessa lähdemme varhain huomisaamuna, virkkoi Saara. — Huomenna päivällä on kokous leirillämme. Johtajamme on varmasti iloissaan, kun tulet sinne ja hän saa neuvotella kanssasi.
* * * * *
Ilta vietettiin leirillä rattoisasti illallisaterian jälkeen nuotion ääressä pakinoiden, kertoillen kaskuja, sukkeluuksia ja lopulta kummitusjuttuja.
Myöhemmin oli kuitenkin Mikolla, Manskilla ja Piksalla vakava neuvottelu keskenään.
Seuraavana aamuna varhain oltiin jo jalkeilla. Taavi Korpela oli päättänyt lähteä johtajan mukana, ja Akki oli pyytänyt päästä "hienonpuoleiseksi matkaseuraksi".
* * * * *
Kauniisti viisti kaksi teräväkeulaista venettä tyyniä vesiä, jotka aukeammilla paikoin alkoivat jo karehtia aamutuulessa.
— Enpä minä olisi oikein hennonut vieläkään Halkiovuoresta eritä, tuumi edellisessä veneessä soutava Taavi Korpela, — ellei tässä olisi pakko käväistä saman tien kaupungissa ja sitten kaupantekijäisiksi olisi niin hyvä tilaisuus päästä näkemään kuuluisia Hiidenkoskia — ehkäpä laskemaankin niitä.
— Uimallako niinkuin Vähänkin? — Siten niitä viime aikoina on ruvettu vaihteen vuoksi laskemaan, vitsaili Akki.
— Niin, ei niitä enää juuri nykyään pääse laskemaan sen jälkeen, kun siellä vuosi sitten tapahtui onnettomuus ja kaksi henkeä hukkui.