— Hiljaa, hiljaa, huusi puheenjohtaja.
Koko teltta oli yhtä huutoa ja kuohuntaa. Nyrkkejä kohosi pystyyn, hehkuvia, suuttuneita katseita sinkoili.
— Tule pois, johtaja, kuiskasi Akki — kimalaiset syövät muuten sinut elävältä ilman leipäkorttia…
— Kimiläiset, partiolaiset, minä puhun teille järjen ja maltin sanoja.
Ääni hukkui meluun. Samassa tuli telttaan vartija, astuen saman tien johtajan luo ja ilmoittaen hänelle jotakin.
— Leirille on saapunut vieraita, jotka haluavat katsella sitä. Kokous keskeytetään puoleksi tunniksi.
Mikko ja Akki astuivat ulos kiihtyneiden poikien keskeltä. Lähimmän pikku teltan luona he näkivät joukon nuorukaisia ja neitosia ja vanhempaakin väkeä. Mikko tunsi heti etumaisten joukossa Irjan.
— Sepä ihme, huusi Irja. — Mitenkä halkiovuorelaisia täällä tapaa?
— Olen etsimässä isän arkkua, selitti Mikko, — kuulin, että täällä lähellä asemalla oli tavaroita kasottain. Kävin siellä jo aamulla polkupyörällä ja tarkastin kaikki.
— No?