— Voi, voi. Muistatko sinä yleensä mitään?
— Muistan minä a:n, ja e:n ja i:nkin.
— Eikö partiolaisen pidä osata sähköttää?
— Minä en ole vielä harjoitellut morsea toista luokkaa varten muuta kuin pari kertaa. Mutta minulla on kirja, jossa on kaikki kirjaimet.
— Mene sitten heti hakemaan! Tässä kuluu hirveästi aikaa hukkaan. Voi, poika parat, miten heidän on mahtanut käydä?
— Justiin niin se p oli niinkuin muistinkin, sanoi Aamos, kun hän vähän ajan perästä palasi leiriltä kirja mukanaan. Lyhyt ja kaksi pitkää ja lyhyt, ja h oli neljä lyhyttä.
— Merkitään ensin koko sähkösanoma paperille sähkölennätinkirjaimilla, tässä on kynä. Sitten on helpompaa ja varmempaa lähettää, sanoi Irja. — Kas niin, tässä se nyt on. Minä sanelen sinulle: lyhyt, pitkä…
— Ei, ei. Ensin hälytysmerkki, virkkoi Aamos pontevasti, — jotta
Tassu tietää täältä olevan jotakin tulossa. — No nyt.
Ja Irja saneli Aamokselle sähkösanomaa: — — —
— Äh, nyt meni väärin, minä otan uudestaan, pelästyi Aamos. — — —