— Se löytyi. Ja sen löytämisessä ei sinulla ole aivan pieni osuus, sinä metsätyttö. Kuule. Nyt minä alan ymmärtää teitä nykyajan tyttöjä. Sinä olet kuin entisaikojen aatelisneidot. Sinä vaadit jonkin sankariteon. Minä lähden nyt maailmalle kolmen viikon perästä. Pitkät ja ankarat työn vuodet odottavat minua. Sano, saanko tehdä työtä ja ponnistella hänen voittamisekseen, joka minua Onnen arkunkin etsimiseen innosti?
— Me nykyajan tytöt, sanoi Irja naurusuin, — emme ole vähääkään aatelisneitojen kaltaisia, emmekä — hänen katseensa loisti, kun hän loi silmänsä ylempänä seisovaan Mikkoon, — myöskään sillä tavoin jalosyntyisiä, että meitä voisi millään uroteolla ostaa…
— Kuulkaa, te päähenkilöt siellä, kuului alhaalta Saaran huuto. — Kimin kahvi on valmista. Tulkaa juomaan halkiovuorelaisten ja kimiläisten sovinnonkahvit. Kimiläiset ovat päättäneet seisoa halkiovuorelaisten rinnalla vanhassa liitossa. Saanko kaataa kuppeihin jo…?