Tammikuulla 1918.
POIS RYSSÄT! ALAS PUNAKAARTIT!
Pirujen kanssa ei neuvotella
Roistoille kättä ei antaa saa!
Voi herrajumala kuinka paljon
Kantaa päällänsä Suomen maa!
Nyt soikohon vihdoinkin Sotatorvi!
Jalopeura Suomen — nouse ja lyö!
Vai raukkojen ruhkako on tämä lauma,
Kun saartaa sen rantoja sorto ja yö?
Jos veljemme liittyvät verikoiriin,
He koirien kohtalon saakoot myös vaan!
Ken kansansa petti ja hurmeella tahras,
Se kaatukoon — kavaltajana maan!
(Tämän palan jälkeen meni Oulun "Kansan Tahtoon" "perkele" ja punakaarti avasi tulen.)
IN MEMORIAM — KAPTEENI JACOBSSON!
Oi Friedel Jacobsson,
Jalo Jääkäri Suomen!
Sinä, jonka sankarikuolossa
Välähti isänmaan huomen:
Ota lauluni vihreä virpi
Kätehes hurmeiseen —
Kun siellä nyt sankarten korkeuksissa
— Vainajana vaellat.
Sinun elämäsi nuori
vain suurille hehkui ihanteille!
Kun muut viel rohjenneet ei:
Sinä tien näytit heille!
Myrskyisenä yönä, kun Suomen peitti pimeys,
Sinun nuorukaisrinnassasi ruskoitti
— Tulevaisuuden himerrys!
Kuinka oikeaan tähtäsit — ah aavistus pyhä, suuri
Mitä silloin sielussasi siinsi — se täyttynyt on juuri
Oli Sinussa profeettaa, oli suursoturin loistoa!
Yhtä vaan et aavistanut — Suomen roistoa:
Häntä, jonka konnantyöstä Sulle koitui surma,
Kun sydäntäsi sykähdytti vapauden hurma!