Oi juo isänmaa sun poikasi lämpöistä verta!
Juo kyllikses, kallis, ainoastaan tämä kerta!
Niin sammuu sun janosi, ei hurme enää koskaan pauhaa:
Sa maalisi saavutat — pian kuljet kohti rauhaa… Juo! —
Ah, veljet, jos tietäisitte, miten ihanaa on kuolo:
Ma unta niin ihmeellistä nyt näen, näen:
Soi laaksossa vihreässä hääsoitto kaunis!
Ja linna niin valkoinen on päällä sen mäen!
Siell' istuvi tornissa itse kansani Jumala!
Hän katsovi laaksoon, kun häähymni soreasti soittaa!
On kädessänsä kultainen leijonalippu hällä!
Hän huutaa: Suomen kansa voittaa, voittaa!
SUOMI SODASSA.
Jumalan kiitos — viel' elää isäin henki!
Viel' osatahan Suomessa tapella ja kuolla!
Ja miestä nousee maasta kuin metsää!
Ja jos kunnia vaatii — kaatuu kuin heinää!
Mun rintani riemusta helisee ja soittaa!
On turha mun tuntujani katkeroittaa!
Sillä minä tiedän, kuka laakerit voittaa:
— Se kansa, joka kaikkensa koittaa!
Se kansa, joka kansana nousee, ei sorru!
Se maa, joka mahtinsa näyttää, ei murru!
Se mies, jok' ei kuolemata pelkää, hän kestää!
Sen miehen ei kulkua kukaan voi estää!
Niin soi tässä maassa siis vihdoinkin sota!
On kivääri kuuma ja kirkas ota!
Ja päivä päivältä rynnäten eteenpäin vaan
Käy Suomen kansa kohti vapauttaan!
Hailuoto 23/2 1918.