Syksy-ilta.
Syksy-ilta, synkkä, musta, Mieli vailla virvoitusta… Taivahilla vyöryilevät Pilvet raskaat, sateiset.
Mulla matka maailmalle, Sinne aina ankaralle; Maantie pitkä sydänmailla, Taipaleet niin autiot…
Suot on suuret soiluvaiset, Ojat syvät, ouruvaiset; Musta multa mustaa vettä Ikävästi pursuttaa.
Näillä soilla kasva eipä Suuren mailman mahtileipä: Korte vain ja vaivaiskoivu Täällä kasvaa kituen.
Karjalan tyttö.
Lipise, lipise järven laine, Kohise korven koski! Tyttöni mun on karjalainen Ja punainen sen on poski.
Tytölläni on sirkut silmät Ja suortuvat ilman paulaa, Tyttöni nuoren olkapäillä Kevään leivoset laulaa.
Kun minä vien sen venheeseen Ja kiertelen saaren rantaa, Sorsat sen jäljessä soutelevat Ja kaihonsa hälle kantaa.
Kun minä nostan sen keinuhuni Ja kiikutan tahdillensa, Kuuset sen kutreja riitelevät Ja heiluvat hiljallensa.