Eräs kirje.
Säilytä siveä sielu, Varjele valo elosi! Se on kaikista suloisin, Elon ehdoista etevin.
Älä leiki liekin kanssa, Tulen kanssa tuhraele, Kipinästä tuli syttyy, Säkenestä sauhu sankka Iäti saat sammutella, Eikä sammu sittenkänä!
Vaan jos sammuukin lopulla, Niin on jälki min näköinen? Voi! se jälki on järeä, Paloraunion näköinen… Henkehen se leiman lyöpi Rajummin kuin ruumihisen.
Siksi kiitä virkku sielu Luojoasi luonnistasi! Ettei sullen se suennut, Mikä monta murehutti, Elämässä erehytti Ja kohtaloissa katkeroitti.
Mutta varro jo varahin, Tarkastele, tutkistele Kaikki sielusi sisältö, Olentosi ongelmaiset: Oletko sinä min näköinen? Oletko sinä min tapainen? Onko kaikki oikeassa, Salaseikatkin sovussa? Onko puhdas sun povesi, Ja sun rintasi rikoton?
Näitä tutki sa toesti, Ajattele ainaisesti, Ällös konsana unohda Vaikka hyvinkin kävisi!
Lumimyrskyllä.
Tuulen, tuiskun lapsi oon, Vaikka kirkot kaatukoon! Vaikka kaikki Talot valot Lumiryöppyyn sortukoon!
Voiman tunnen rinnassain — Myrskyssä sen tunnen vain Tuulispäissä Jättiläissä Temmeltelen riemussain!