Kaisla rannallansa soi Ja aallokossa itki, Talvi sai ja jään se toi Ja kaislan tuohon kytki.
Nyt ei kaisla keikukkaan, On jäykkä vain ja jäässä, Se silloin tällöin vonkuu vaan Nyt talven tuiskusäässä.
Mut kevätsää kun kerran saa Ja järven jäät ne liikkuu: Tuo kaisla kylmä katkeaa Ja lautan päällä kiikkuu.
Kai kaisla silloin parahdat, Kun hyöky pääsi leikkaa, Kai kevättuulta kirahdat Kun lennät kuperkeikkaa!
Oi kaisla! Miksi kaunaa noin Sull' luonto äiti kantaa, Kun sinut surmaa suuteloin, Vaan muille hengen antaa?
Piirilaulu.
Huojui, huojui suuri honka Kaiskun kankahalla — Keikkui, keikkui nuori neito järven rantamalla.
Kaatoi, kaatoi tuima tuuli Hongan kankahalta — Ryösti, ryösti raivo kulta Neidon rantamalta.
Olin sairas.
Olin sairas ma aivan ja hoitoa vailla, Koko maailma musteni silmissäni… Miks tullut et luokseni silloin? Miksi?