Siinä on taika, mi tepsivi,
— Taiat ne muut ei auta —
Hornaan, niin sanon, nuo puoskarit,
Menkööt siivosti hautaan!
Turha on neuvoni. — Tiedän sen.
Laulajan sauvaa ken seuraa?
Sydämet kaikki syttää vois ken?
Pedot kun väijyvät peuraa…
Meillä on susia sielläkin,
Missä ei ulvontaa kuule.
Meillä käy viimoja silloinkin,
Kun ei tundroilta tuule.
Sudet on meillä suvuissa,
Verissä veikkojen veitset.
Suomen ruumista runnelleet
Aina on — omat peitset.
Helppo on syöstä vainoojan
Kansan riitaisen kiistaan,
Äksyt toisiinsa ärsyttäin
Itse tarttua riistaan…
— — Kurjako liian, kurjako lie
Taulu, min tässä mä maalaan?
Suottako mainetta Suomen tien
Armotta alhaalle laahaan?
Kuulkaa: yksi on lohdutus vaan
Pahojen pakkaisyössä:
Talvea kestä ei ainiaan
— Sudet: vain talvin on työssä.
Kerran on keikkuva kevätkin
Ylitse murheisten maiden!
Lakkaava laukanta suttenkin
Nälkäisten, raateliaiden.
Silloin Suomeenkin suhahdus
Keikkuvan kevään tuulee!
Silloin kultaisten käkien
Täälläkin kukkuvan kuulee.
Silloin meilläkin valjeta vois
Yö, joka nyt ei loista,
Karjalan karhukin nousta pois
Vuosisatojen soista…