Pitkä on talvi pohjoinen,
Lunta jo taasenkin syytää,
Huomenna kai kova pakkanen
Jälleen vertamme hyytää…
Pitkä on talvi Slaavien maan —
Viimat ne Tomskista viiltää,
Pakkaskirkkaassa ilmassa vaan
Kirkot ja sapelit kiiltää.
Kuulkaa susia Siperian,
Kuinka ne ulvovat yössä!
Siellä on niitä tuhansittain
Juoksussa, julmassa työssä…
Sudet on susia aina vaan —
Niitä et lampaiksi muuta,
Eivät ne pelkää jumaliaan,
Eivät ees pyssynsuuta…
Oh! sen tarinan tunnette kai
Susi kun tyttösen raastoi?
Tyttösen vaatteihin pukeutui,
Mökille juoksi ja haastoi:
"Aukase armas, minä se oon,
Irroita uksesi salpa!" —
Pääsi niin roikale mökkihin,
Ihmisen iski kuin kalpa.
Niin, se on talvinen tarina vaan,
Lapsille surkean tuttu,
Mutta kun sudet käy ympäri maan,
Muistuu taas mieleen se juttu.
Emme me satuja uskoa saa
— Satujen mennyt on aika —
Mutta kun sudet käy ympäri maan,
Silloin on tehtävä — taika.
Taika se nyt olis tämmöinen:
Taikurit entiset hiiteen!
Hornaan ne vanhat vampyyrit:
Puolueet — jako viiteen!
Nouskoon kansa tää kerrankin
Pitkästä torkunnastaan,
Nouskoon vihasta vimmankin
Yhtenä yhteistä vastaan!