— Millaiset lie jumalat teillä, juhtakansa,
Koska aina vastaiseen tuivaa tuuliansa?
Nostaa orjat otsiaan, vastaa vanhin heistä:
"Jalot meill' on jumalat — ylen hyvät meistä.
Meitä myötätuuloseen kaunihisti kantaat,
A kun sie vain matass' oot, heti vastah antaat."
Kuittijärven ulapalla saattovenhe soutaa.
Orjat salaa naureksii — herra maata joutaa.
SEITSEMÄN HENKEÄ HIRTETTY.
(Riimileikki).
Luin juuri mä lehdistä uutisen —
Sen huomannut lienenkin miksi?
Piir'oikeus Pietarin tuominnut
oli seitsemän hirtettäviksi.
Kas kas — minä iloitsin itseksein
se ei ole suinkaan monta!
Näet Jaappanin koirille syötettiin
satatuhatta onnetonta.
Oi jumalankiitos: siis seitsemän vaan!
Ei paljon se kihnuta nuoraa!
Ja metsää ei liioin myös haaskanne,
Jos käyttää — vain yhtä suoraa!
Mut miksikä sentään seitsemänkään?
taas alkoi hautoa järki:
kun puukkonsa yhtä vain tarkoitti
joista kaikista katkesi kärki!