Suden luonto Suomen kansalla!
(Lie siihen kasvatettu ansalla?)
Ken sille tehdä tahtoo parhaintansa,
sen nielemään on valmis vatsahansa
kuin susi konsanaan —
totta tosiaan!
Tuon raatelevan pedon sieluna
käy salaa urkiskellen — seurakunnan pappi;
hän, mailman mestari ja akkain rabbi,
on salasuojelija suulaiden
— susien.
Ah! elkööt loukkaantuko lukijain:
ma totta haastan — kokemuksestain,
ma pedon luonnon tunnen, papin myös,
ja tiedän että hukka ulvoo yöss'
alati ilmaa haistellen
— hurmetta vainuten.
Nuo sudet uskollisna paimentansa seuraa,
ne väijyy metsän villipeuraa
ja hyökkää kimppuun piilostaan
ajaen saalistaan
halk' korven…
kunnes torven
ne kuulee soivan korvissaan,
ja paimen neuvoo karjoaan:
"Elkäätte tappako,
mut pureskelkaa vaan,
näet Esivalta, vihin saatuaan
vois minut, papin, passittaa…
siks henki säästäkää
vain verta päästäkää!"
KRIITIKKO.
Ken taituri suuri on sielultaan,
mut taiteilijaks' ei kelpaa maan:
hän heittyvi kriitikoksi —
jos muuta ei hoksi.
Kun kukko aamuisin kauniisti kiikaa,
hän ahmivi ahnaasti estetiikaa,
hän pyrkivi tohtoriksi
ja taiteiden tuomariksi.
Kas nyt on hän valmis johdattamaan
kynäniekkoja surkean Suomenmaan:
hän on tutkinut "ruusujen rikoslain",
siis auktoriteetti on, tottakai.
Hän ryhtyvi lehtiin kirjoittamaan
alakertoja ensin, tosin vaan;
on nimimerkkinsä B.B.B.
ja yleisö kuiskaa: "kukahan se —?"
Vaan kirjailijat hänet huomaavat,
he nöyrästi kaulansa kaaristavat;
mut jos joku villitty virnistelee,
hän tietää saakoon: "se on tohtori Bee!"