Näen ma elon erhetykset,
kristikunnan petteet;
Kuulen kurjain nyyhkytykset,
hengen herjat hetteet —
Kaikkialla kärsimystä,
kaikkialla hätää!
valheellista viihtymystä,
vilppiä ja mätää!
Itse joulun aate armain
pirstaleina paistaa,
Ydin ylhä — kauhein, karmain
nyt on mulle maistaa…
2.
En sure minä kuitenkaan, en kuitenkaan
että lapsuuden joulu näin sielusta haipunut on.
Sitä suren minä vaan, sitä vaan
kun ymmärrän nyt, miten onkaan se aatteeton
Mut surussani mun on mukana tuhannet muut.
Koko yhteiskuntaa se sydämen juuritun viiltää.
Sitä aivankuin kuiskivat pensaat ja puut —
nuo kaikki, joill' ei ole onnea juhlassa kiiltää…
3.
Minä tahtoisin rukoilla rukouksen
tänä vuoden pimeinnä yönä:
niin hehkuvahenkisen, puhtoisen,
niin kaihoisen ja niin tuskaisen
se että myös täyttyis työnä…!
Sopusoinnun voimia huutaisin mä
polon ihmisen paimentajaksi,
sekä Sydäntä että Järkeä,
kiputunnon tulista kärkeä
oman onnemme ohjaajaksi!
Minä seimen prinssihin vetoais en
korulausekin tummin turhaan,
Minä vetoisin omaan orpouteen,
iki ihmisen pyhään itseyteen,
joka itkevi onnensa murhaa.