MAALLIKON JOULUVIRSI.
(kun se suuri juhla aina uudelleen lähestyy)
1.
Oi jos vielä lapsen lailla
joulun viettää saisi!
Oi jos synnyinmajan mailla
aatto armahtaisi!…
Joulupuussa juhlapukki
kultasarvin kiikkuis,
Juhlan tonttu: Joulu-ukki
lahjoinensa liikkuis…
Maistuis maamon herkkupalat…
miel' ei mitään vailla —
Beetlehem ja lipeekalat
liukuis yhtälailla…
Rinkeleitä, enkeleitä
kaikkialla oisi…
Taatto vanhan isämeitä
soreimpana soisi…
Vaan on vierryt vieno valta,
mennyt armas aika:
Laps on noussut lattialta —
loppunut on taika.
Poiss' on usko unelmiin ja
sadun tähden saattoon.
Turvautua en enää saa ma
joulujuhlan aattoon. — —
Läpi kuusen kultarihman
mailina mulle vilkkuu,
Sieltä näen nyt vihan vihman,
jossa ilot ilkkuu!