* * *
Ja ma kaipaan niin pohjattomasti
sitä pikkuista piikaistain;
ja ma kärsin niin polttavasti
että vaill' olen vaalijatain!
Kesä ympäri keijuu ja hymyy,
yörastahat viskuttelee;
minä akkunan laudalla istun
ja uutimet leijailee…
Näin hiljaa mä viipyä saatan
yön valkeutta ymmäten vain;
olis turha mun vuoteessa maata,
siell’ itku on kumppaninain.
KESÄYÖN KIRJE.
Motto: "Älä näytä kenellekään kuolevaiselle!"
Voi kun mull' on ikävä
Sinua, ah Sinua!
Yö jo joutuu. Rastas laulaa.
Turhaan etsin kultani kaulaa.
Tyhjä — Tyttöni vuode on!
Unissani onneton
Hapuelen hellän rintaa,
Tuota mulle turvaisinta…
Tyhjä — Tyttöni tyyny on!
Sitä vastaan, vaimoton,
Itken verikyyneleitä,
Sydämestä syntyneitä.
Oi! ja tuhat kertaa oi:
Sinutta en elää voi.
Sinutta on kolkko yöni.
Rauhaton ja raskas työni!