Niin, eilen saimme mantereen puolelta lisäksi 4 haukia, siis yhtenä iltana 9. Yöksi taas porhalsi pohja… Heipä hei!
30 p. toukok.
Vihdoinkin järvi auki! Rämsänrannan ainokainen "laiva" heti halkomassa sorehtivia, mustia aaltoja, joita pohjatuuli liekuttaa. Mies on taas ollut kovissa maatöissä, viimeksi täällä saaressa, johon hän on tekaissut kaurapellon.
Mutta Robinson Crusoella on ilmoitettavana suuri suru — kun hän souti etelämanteren puolelle, heittäysi kuninkaallinen hirvi hänen vedenpäällisensä jälkeen ja uiskeli ylpeästi pohjatuulen vihureissa hänen perässään. Saparo pystyssä se, ensin pyristeltyään veden karvoistaan, juoksi pitkin rantahietikkoa — sitten hävisi metsään. Ja Robinson Crusoe huusi sen jälkeen näin sanoen: "Jää hyvästi peurani, rysätoverini Pohjan myrskyissä, erämaan saareni hopeainen Edelweiss! Tunturikukkaseni! Jää hyvästi!" — — —
2 p. kesäk.
Ei! ei! Tässä täytyy ryhtyä maatöihin: maahenki jo lemahtaa tunkiolta ja peltotilkuilta, edessä on ankara peräveto, taikkokarhinta ja siemenkylvö — otanpa kuin otankin rysäni pois ja huokasen haikean huokauksen "siitä keväästä, jota ei koskaan tullut". Tosin vieläkin pari hauvin tuppeloa tonkii vanteissa, mutta toinen on nielusta karkaamassa ja siitä päätän että kutu on ohi. Ei noussut kevättulva tänä vuonna Rämsänrannalla. Vähäiseksi jäi kalansaalis… Jää hyvästi varhakevään toteutumaton haave, sinä pohjatuulen ja lumimyrskyn jäähdyttämä sydänsävel. Jää hyvästi, ihanasti väreilevä rantapore… Lyö laine, loiski kesä!
(1916)