Pohjantuuli.
Mik' on tuo tuuli Iäpitunkevainen,
Mi kautta salojen nyt suhiseepi,
Se huoliamme kauvas kantavainen,
Mi mailla etelänkin kuiskaileepi,
Ja jota kansat kaikki Euroopassa
Nyt kyynelsilmin seisoo kuulemassa?
Mik' on se tuuli, jonka synnyinkehto
On Suomen honkapuussa heilahdellut,
Ja jonka lapsuusaian leikkilehto
On Väinön kanteleita kaiutellut —
Ja joka idän viiman kanssa kiistää,
Mi silta tahtois soiton riemun riistää?
Sen tuntevi jo mökin pieni lapsi,
Mi vielä äidin rinnoill' uinaileepi,
Sen kuulee vanhus, käyrä, harmaahapsi,
Mi verkkojansa hiljaa korjaileepi,
Sen tuntee jokainen nyt suonissansa,
Ken kotionnen kantaa sielussansa!
Se on se Suomen suuri pohjatuuli,
Mi korven lasten posket punastaapi,
Ja ken sit' tuulta ennen heikoks luuli,
Hän voimakkaaksi nyt sen tuta saapi,
Hän tuta saapi: että vaikka karvas —
Tää tuuli meille kuiten onpi armas!
Tammikuuntunnelma.
Lämmitä, oi lämmitä sa päivyt,
Katso armiaasti vaeltajan puoleen:
Olen yksin näin ja repaleisna,
Murrun mailmalla murheeseen ja huoleen…!
Ah, ei päivyt lämmittää nyt voikkaan,
Säde tylsä vvärjyy tammikuussa, —
Valjut lumihanget peittää maita,
Pakkanen vain ryskää korven puussa.
Posti.
Posti se tuli Pietarista,
Tuli se kova posti,
Poskilleni kyyneleet
Ja surun punat se nosti.