Me juomme elon maljasta kuin silmin umpinaisin, Sen kastain kultareunoja kyynelin polttavaisin.
Kun ennen kuolon kohdantaa
silmistä siteet kierii,
Ja kaikki tuo, mi hurmajaa,
pois niiden kanssa vierii:
Niin vasta silloin huomaamme ett' tyhjä oli maljas, Ja että jalo juomamme ol' harhahaave paljas!
Pohjanpalo
Revontulen leikki.
Ne leimuaa, ne loimuaa,
Ne roihuaa ja lyö,
Ne paistavat kuin patsahat
Ja välkkkyvät kuin vyö!
Ne liitävät, ne lentävät,
Ne laukkaa, läähättää,
Ne korskuvat kuin konkarit,
Joit' urhot kiidättää!
Ne liehuvat, ne riehuvat,
Ne soutelee ja soi,
Ne heijailee kuin enkelit
Tai aallot ailakoi.
Ne hiipivät, ne kiipivät
Ne kisaellen käy,
Ne sukeltavat pilvihin
Niin ettei niitä näy…
Ne tummuvat, ne sammuvat,
Ne repeevät kuin jää —
He kirkastuvat kilvan taas
Ja yöhön rynnistää!